Murmanskissa tuulee

Ville ”Juge” Santamäen matkaraportti Murmanskin reissusta keväällä 2014

päivä 1.

Lähettiin matkaan kohti Ivaloa joskus iltapäivän puolella. No päivähän meni linkussa istuessa elokuvia kattellen. Silloin vähän pyöri päässä ajatuksia, että mihinköhän miestä nyt ollaan viemässä. Mutta kuitenki ihan ilosin mielin oppimaan uutta. No, siinä illalla oltiin sitten perillä Ivalossa. Mentiin Stönölle (paikallinen nuorisotila) yöks.

päivä 2.

Inari-ystävämme tuli aamulla Stönölle. Pietettiin siinä pieni palaveri, jossa käytiin vähän läpi mitä tuleman pitää ja kerättiin vähän fiiliksiä. Pakattiin ittemme ja tavarat bussiin ja ei muuta kun keula kohti raja-joosepin rajanylityspaikkaa. Siinä vaiheessa alko oleen jo melkonen reissujännitys päällä, mutta ei se menoa hidastanu, päinvastoin. No päästiin rajan yli. Samaltahan siellä näytti

kuin Suomessa, mutkaisia teitä ja erämaata silmänkantamattomiin, ainoastaan aika oli eri. Illalla saavuttiin sitten Murmanskiin ja olihan se karunnäköinen paikka aluksi. Kaikkialla

harmaita kerrostaloja ja satamaa... kun itse keskustaan päästiin niin siellä alkoi näyttää jo ihan kaupungilta. Päästiin sitten hotelille ja siinä vaiheessa alkoi olla jo nukkumaanmenoaika.

päivä 3.

Aamulla paikalliset nuoret lähti näyttämään meille kaupunkia. Kierreltiin pari tuntia keskustassa. Käytiin kattomassa erinnäkösiä ja -mallisia patsaita ja hoidettiin käytännön asioita kuten rahan vaihtoa/nostoa. Sen jälkeen käytiinkin Mr. Pink nuorisotilalla

Mister Pink?

Mister Pink on nuorisotila, joka sijaitsee Murmanskissa. Se on nuorten itsensä rakentama ja ylläpitämä tila, joka työllistää vakituisesti kaksi henkilöä. Idea alkaa rakentamaan omaa nuorisotilaa syntyi vuonna 2011, kun ryhmä murmanskilaisia nuoria oli vierailemassa Norjassa ja kävivät siellä tutustumassa paikalliseen nuorisotilaan. Takaisin Venäjälle palattua noin 15 hengen ryhmä alkoi puida ideaansa ja löysivätkin sopivan tilan, josta he voisivat rakentaa mieleisensä. Tila on siis rakennettu nuortten omin avuin. Projektin parissa työskenteli rakennusaikan iso joukko paikallisia nuoria. Nuoret hankkivat rahaa tarpeisiin järjestämällä ja myymällä lippuja erilaisiin tapahtumiin, tekemällä musiikki ja elokuvaprojekteja. On ihailtavaa miten he ovat onnistuneet projektissaan

niin hyvin, vaikka vastoinkäymisiä on ollut varmasti ainakin omiksi tarpeiksi. Mister Pink on nyt kuitenkin saanut kilpailijan, koska Murmanskin kaupunki avasi oman vastaavan tilan. Uuden tilan avaaminen tulee varmasti vaikuttamaan ainakin jollain tasolla Mr. Pinkissä käyvien nuorten määrään.

Illalla olikin sitten vuorossa konsertin ensimmäinen vaihe, jossa esiintyi Inarin tyttöbändi Johanneskantaja, muutama venäläisbändi ja norjalaisbändi. Musiikkia oli laidasta laitaan sillain, että varmasti jokasen mieleen joku biisi ainaki löyty. Illan konsertin aikana siellä pietettiin myös Mikulle puhe ja sille tuottiin lavalle synttärilahjoja ja kakku koska täyttihän se kuiten jo 40-vuotta.

Sitten ei muuta kun väsyneenä taas hotellille nukkumaan...

päivä 4.

Aamu valkeni Murmanskiin ERITTÄIN tuulisena. Lähdimme paikallisten nuorten opastaman katsomaan Murmanskin nähtävyyksiä. Käytiin kattomassa paikallista ortodoksikirkkoa, joka eros todella paljon meikäläisten kirkosta. Siinä vieressä oli myös sukellusveneen keulapala, jossa oli erinlaisia muistolaattoja, ja omaan mieleen ainaki oli hyvin, koska viereen oli myös tuotu vanha majakka(olimme yhdellä kaupungin korkeimmista kohdista)... Jäljelle jäi vielä se suurin haaste eli taivaltaa matka linja-autolta (n.200-400m) kaupungin korkeimmalla kohdalla sijaitsevalle patsaalle, joka sekin oli kyllä todella korkea. Matkahan ei sinänsä ollut pitkä mutta kyllä

siinä sai suomalaista sisua näyttää, koska säähän, joka silloin oli, sopii kuin nenä päähän lausahdus ''siperia opettaa''...

Nähtävyyksien jälkeen meillä oli hieman aikaa kierrellä kaupungilla ja ostella tuliaisia ennen toisen illan konserttia, jossa esiintyi Umpisuoli ja muita venäläisiä ja norjalaisia bändejä. Tällä kertaa musiikki oli enempi punk henkistä unohtamatta norjalaisten popmusiikkia... ilmeisesti suomalainen musiikki oli venäläisten tyttöjen mieleen, koska poikia seurasi hotellille asti muutaman tytön uskollinen fanikerho ,joka istui meidän seurassa hotellin aulassa jonkin aikaa.

päivä 5.

Aamulla kamat kasaan ja takaisin kohti kotia. Paluu matka meni suurimmaksi osaksi nukkuen ja reissua jo muistellen.

Suosittelen kaikille, jos vain joskus on mahdollisuus tai halu käyä Venäjällä ja tutustua paikalliseen kultuuriin, kannattaa se hyödyntää... Itsekkin lähtisin vaikka tältä sekunnilta uudelle reissulle.